

Virallisten puheiden lomassa muisteltiin porukalla yhteisiä tapahtumia
ja pohdittiin koiriin ja yhteistoimintaan liittyviä asioita. Monissa tarinoissa
tuli esille rakkaan rotumme omalaatuiset elkeet: kenen jalkaa juilii vallan vietävästi
juuri niillä askeleilla, jotka juostaan tuomarin katseen alla; kenellä taas
henki loppuu ja sylkirauhaset valuvat kuin Niagaran putous silloin – ja vain
silloin – kun muuten mukavassa näyttelypaikassa on siirryttävä kehänauhojen
sisäpuolelle. Toiset astelevat universumin omistajan ylväydellä arkenakin,
toisilla taas ryhti löytyy vasta metsän keskellä (lihapulla)jäljestyksessä…
Kakkukahvien lomassa pidettiin myös arpajaiset, joissa ei tällä kertaa myyty yhtään arpaa: juhlavuoden kunniaksi LRC tyhjensi varastonsa ja lahjoitti pikkujouluvieraille viime vuosien aikana myymättä tai muuten ylimääräiseksi jääneet tuotteet kiitokseksi osallistumisesta. Jaossa oli kauniita lasitavaroita, kynttilöitä, lippiksiä ja pyyhkeitä.
Pisteenä iin päällä olivat tietenkin vielä pikkujoululahjat – sesongin kiireet jouduttivat joulupukin askelia niin, että hänet tavattiin vain pikaisesti ruokailun yhteydessä, mutta onneksi pukilla oli apulaisia, jotka jakoivat lahjapöydän antimet sujuvasti ja sukkelasti kilttien lrc-läisten odottaviin käsiin. Kauniiden pakettien sisältä löytyi kivoja yllätyksiä, jotka tuovat kotonakin mieleen jouluisen iltapäivämme Humppilan Lasitornissa. Ja niinpä matka kohti joulua, uutta vuotta ja uusia kujeita kohti saattoi alkaa.
Sydämelliset kiitokset kaikille mukana olleille,
toivottavasti tavataan ensi vuonna samoissa merkeissä!